11 toukokuu 2007

Oikein nurin

Käsitöiden tekeminen on aina ollut rakas, joskin välillä laiminlyöty harrastukseni. Kasvuvuosina tein ns. näköisnukkeja eli massapäisiä ja -raajoisia, pehmeävartaloisia nukkehahmoja perheenjäsenistäni ja ystävistäni ja rakensin kankaisia aplikaatiotauluja ja kolmiulotteisia paperikollaaseja. Sittemmin olen vaatettanut lapsiani ja nyt viime vuosina innostunut uudelleen neulomisesta ja virkkauksesta, jotka ovat kokeneet ennennäkemättömän renessanssin etenkin nuorten aikuisten piirissä. Neule on in, itsetehty on pop, käsityö on hot!

Käsityötä kohtaan virinnyt kiinnostus on jo itsessään fantastista näinä massakulttuurin, halpatyövoiman ja globalisaation aikoina. Se, mikä aiemmin liitettiin kansannaisten etnisiin puhdetöihin, köyhemmän väestönosan elintapoihin ja mummojen puuhasteluun, nähdään nyt luovana ja innovatiivisena taidemuotona. Varsinkin neuletöiden alueella tapahtunut asennemullistus on synnyttänyt suoranaisen maailmanlaajuisen neulojien heimosisarien ja -veljien yhteisön, joka ihailee uusia neulesuunnittelijoita, snobbailee uusilla luksuslangoilla ja -työvälineillä, hamstraa uutta neulekirjallisuutta, kirjoittaa uusia neuleblogeja ja kuuntelee neulonta-aiheisia podcast-lähetyksiä. Koska käsityöt ovat aina olleet erityisesti naisten aluetta, myös feminismi on saanut käsin tekemisen renessanssista aivan uudenlaista, raikasta ilmaa siipiensä alle. Debbie Stroller ei nimennyt uuden neulojan raamatuksi noussutta Stitch ?N Bitch -kirjaa saatikka uuden virkkaajan virsikirjaa Stitch ?N Bitch Crochet: The Happy Hooker -opusta ihan sattumalta juuri noin.

Virittäytyäksemme lähestyvään K.I.P. -päivään, joka siis on Danille Landesin vuonna 2005 ideoima vuotuinen, 9. kesäkuuta vietettävä julkisen neulomisen päivä, on hyvä tuulettaa myös käsitöiden ja arkkitehtuurin välistä suhdetta. Käsityöllä sinänsä on aivan oleellinen asema arkkitehtuurissa, koska koko rakennustaiteen ydin on ihmisen taidossa tehdä rakennuksia (käsin tai koneilla). Vaan jos viemme käsityön viittaamaan tekstiilitaiteeseen tai kankaan, villan, kuidun ja langan käyttöön arkkitehtuurissa, mieleen nousee vahva, mutta jokseenkin ummehtunut mielikuva julkisen tilan seinälle hankitusta tekstiilitaideteoksesta, high-tech purjekatoksesta tai huovutetusta villasta ja käsinkudotuista matoista rakennetusta jurtasta.

Onneksi uudet tuulet ovat alkaneet ravistella myös arkkitehtuurin pyhättöä. Ihastuin Berliinin Deutsches Technikmusemin materiaalitekniikan osastolla esiteltyyn hampurilaisen Annette Streylin teokseen Info-Box für den Potsdamer Platz Berlin. Se on villasta neulottu 1:100 pienoismalli Berliinin Potsdamer Platzilla vuonna 1999 sijainneesta, Saksojen yhdistymisen vaiheita esittelevästä paviljongista. Talojakin voi siis neuloa, ainakin pienoiskoossa, ja kun yhdistää villan ja rakentamisen historian uuteen neuleboomiin, niin omat sormeni aivan syyhyävät ajatuksesta päästä suunnittelemaan vaikkapa pitkillä räystäillä suojattua ulkoseinäverhoilua neulahuovutetuista villalevyistä.

Toinen mielenkiintoinen tuulenvire käy kaupunkisuunnittelussa. Knitta on yhdentoista taiteilijan vuonna 2005 alkuunpanema yhteisötaiteellinen projekti, joka neuloo langanlopuista ja keskenjääneistä villapaidoista ovenkahvoja, valaisinpylväiden koristeita, kaiteenpehmusteita ja muuta urbaania neulegraffitia. Neuleen ja kaupungin suhteesta kiinnostunut löytää lisää pohdittavaa myös suunnittelun, muotoilun ja tyylin välistä tasapainoa pohtivan Inhabitat-ryhmän weblogin sivuilta, jossa on Knittaa esittelevä artikkeli kommenttipuheenvuoroineen.

Kolmaskin hauska esimerkki löytyy kaupunkisuunnittelusta. UPBAG (Upper Parkdale Benevelont Art Guild) -yhteisön Soft City on pienoiskaupunki, jossa kaikki on pehmeämpää, mukavampaa, kodikkaampaa ja yhteisöllisempää. Huovutetut tornitalot ja aplikoidut kulkuväylät ovat uutta tee-se-itse kaupunkisuunnittelua, joka osallistaa pohtimaan oman kaupunkiympäristömme laatua aivan uudesta näkökulmasta.

Kaikkea uutta on siis käsityön alueella vireillä, joten ei kun vaan puikot helisemään, koukut keinumaan ja neulat suhisemaan. Arkkitehtuurissa on vielä paljon paljon parsittavaa.

Tunnisteet: ,