Natiivit ja änkyrät

Tämä ei ole mitään leikkiä vaan arkkitehdin arkista työpäivää vuonna 2009. Kohteena tavanomainen, pienehkö peruskorjattava omakotitalo. Budjetti on kunnossa, tilaaja on valistunut, pääsuunnittelija on kokenut, osaava ja koulutettu arkkitehti. Rakennuttajakonsulttikin on mukana, osaa asiansa, helpottaa byrokratiaa ja raivaa tilaa arkkitehdille. Rakennesuunnittelija osaa työnsä, sähkösuunnittelija myös. Vaan entäpä LVI-suunnittelija, tuo terveen talon, hyvän sisäilman ja kaikenlaisen teknisen järkevyyden ylin vartija. Tilaaja on valinnut, rakennuttajakonsultti hyväksynyt, tuttu mies ja referenssit kunnossa.

Osaava on hänkin - teknisesti siis. Laskee putket, vetää linjat, mitä nyt murahtelee, että on sitä ennekin pärjätty näin, ei sitä ennenkään tuollaista tai tällaista tarvittu ja kyllä se on normaalisti ihan hyvä ollut tällä lailla ja tuolla lailla. Eipä siinä mitään. Arkkitehti tekee linjausesitykset, kirjaa laatuvaatimukset ja lähettää pohjapiirustukset ja kuvat sähköpostitse. Laittaa mukaan linkit, josta voi katsoa ehdotettujen varusteiden ja kalusteiden mittoja ja muuta lisätietoja.

Sovittu päivämäärä saapuu. Sitten kuluu viikko, kuluu toinenkin. Kolmannella viikolla arkkitehti soittaa perään. Josko niitä kuvia jo saisi kommentoitavaksi, kyselee, kun on suunnittelupalaverikin tulossa ja työmaalla edetään jo siihen malliin että pian tulee kiirus. No juu, kyllähän minä niitä kuvia, vastaa LVI-herra. Vaan kun on tuo piirtäjä ollut kipeänä, että siitä se viive johtuu. Mitenkäs ne ehdotetut laitteet ja kalusteet?, kysyy arkkitehti, pitäisi laittaa hankintaan että saadaan ajoissa työmaalle. Jaa mitkä laitteet, vastaa LVI-herra. No ne joista oli ne linkit. Jahhah, toteaa LVI-herra, minä näitä mietinkin mitä nämä kirjainrivit ovat, jatkaa ja kuuluu rapistelevan papereitaan.

Käy ilmi, että LVI-herra kuuluu siihen suunnittelijakaartiin, joka saa sähköpostinsa sihteerin tulostamina papereina. Ei tuommoisia pysty nakuttamaan internettiin, LVI-herra protestoi kun arkkitehti pyytämällä pyytää palautetta ehdotuksilleen ja katsomaan niitä linkkejä. Ja ne kuvat sitten. Ne LVI-herra piirtää käsin avustavan henkilökunnan avaamista tiedostoista tulostetuille paperikopioille. Nämä kiikutetaan sitten ulkoistetun palvelufirman konttoriin, jossa cad-piirtäjä klikkailee viivat paikalleen. Sitä tässä odoteltiin: cad-piirtäjän toipumista, tiedoston valmistumista ja sähköavusteisen viestiliikenteen signaalia takaisin arkkitehdille.

LVI-herra ei ole pyyhekumineen ja kulmaviivaimineen suinkaan yksittäistapaus. Polulle on tupsahtanut niin arkkitehteja kuin insinöörejäkin samassa änkyräisessä takakenossa. Kun ei tullut 1990-luvun lama-aikana tartuttua siihen hiireen, ei sitä enää nyt viitsi ja ehdi opetella. Eläkkeelle kunnialla saappaat jalassa ja kynä kädessä, kuuluu vanhan kaartin motto. Nuoret - nuo kuuluisat diginaativit - he osaavat, antaa heidän tehdä kun näyttää sujuvan niin kätevästi. Se laatu, se on ihan toinen juttu, ei se tietokoneesta ole kiinni, vastaavat silmät veikistellen jos erehtyy epäilemään moisen takapajuisuuden perusteita.

Näin siis innovaatio-Suomessa vuonna 2009 rakennusalalla. On siinä RYM-SHOKilla ja muilla rakennetun ympäristön huippuosaamisen keskittymillä työsarkaa.

Kuva: Jari/www.morguefile.com