Teknologia-Suomi: syvän hiljaisuuden arkkitehtuurin maa

Aina välillä sitä pysähtyy oikein miettimään, miten vaikeaa arkkitehtuurin sittenkin on kohdata moderni maailma, etenkin täällä tekniikan ihmemaassa, Nokia-Suomessa. Miksi meillä on niin kaksijakoinen suhde tietokoneeseen arkkitehdin työvälineenä, miksi tietokone on hyvä puhtaaksipiirtäjä ja visualisoija, mutta paha ideoija ja luonnostelija? Miksi me puhumme arkkitehtuurin ja yleisön vuorovaikutuksesta ja pienen ihmisen huomioimisesta, mutta kieltäydymme kohtaamasta yleisöämme siellä missä ihmiset liikkuvat - mediassa, netissä, virtuaalisessa nykytodellisuudessa? Miksi etabloitunut moderni arkkitehtikulttuuri verhoaa orastavat arkkitehtoniset ideat eksklusiiviseen mustaan myyrännahkaan niin paljon mieluummin kuin näyttää ja kertoo mitä me arkkitehdit ihan oikeasti teemme ja osaamme ihan selkokielellä, kuvin ja sanoin?

On helpompaa vedota arkkitehtuurin mystiikkaan ja eristäytyä rakennustaiteen hienoihin teorioihin kuin keskustella suoraan, millainen on puhutteleva, kaunis, harmominen, tunnelmallinen ja koskettava arkkitehtuuriteos. On mukavampaa ja turvallisempaa eristäytyä oman ammattikuntamme tuttuihin ympyröihin ja ruinata mediahuomion murusia kuin tarttua hiireen ja klikata arkkitehtuuri sinne minne se kuuluukin, osaksi maailmaa, osaksi globaalia nykykulttuuria. On vaivattomampaa pyöritellä suuria ajattelijoita ja keitellä vanhoista aineksista vakavanasiallista teoriasoppaa kuin ajatella itse, avata ikkuna ja astua ulos tuntemattomaan tutkimaan, avoimin silmin ja mielin.

Näitä mietiskelin, kun katselin muutamaa uutta ja innostavaa virtuaalista arkkitehtuurin näyteikkunaa, joilla arkkitehtuuri taiteen, kulttuurin, osaamisen ja rakentamisen keulakuvana näyttäisi esiintyvän niin edukseen, että sen voittanee vain aito elämys ja käynti paikalla. Uusista medioista vallan hauskalta vaikuttaa 0300TV, nettiin perustettu 'tv-kanava'. 0300TV:n tarkoituksena on muodostua arkkitehtuuria käsitteleväksi audiovisuaaliseksi arkistoksi, josta löytyy videoita, haastatteluja, ääntä ja liikkuvaa kuvaa arkkitehtuurin aihepiiristä. Sivuilla on jo esittelyt Alvar Aallon Finlandia-talosta ja Säynätsalon kunnantalosta, ei tosin kenenkään suomalaisen kuvaamana, toimittamana tai postaamana. Niinpä, tuommoiseen olisi varmaan pitänyt ensin nimetä toimikunta, valita riittävän autoritäärinen toimitsija, saada apuraha ja sitten vielä nolostua omakehusta, kaikesta huomiosta ja... noh niin.

Toinen uusi lauhkea letto on toivottavasti muodostumassa Architizer-nimiseen portaaliin. Arkkitehtuurin voimaannuttamiseen tähtäävä sivusto on tekijöiden mukaan arkkitehtien avoin yhteisö arkkitehdeille ja kokoaa yhteen projektiesittelyt, työpaikkailmoitukset, ihmiset, tapahtumat ja instituutiot. Muutakin kivaa, hyödyllistä, kokeellista ja innostavaa netistä löytyy, harmi vaan, ettei mitään tällaista ole vieläkään .fi-päätteellä saatikka suomalaisten arkkitehtuuri-instituutioiden, suomalaisen luovuuden ja suomalaisen tekniikkaosaamisen vetäminä.

Oman arkkitehtuurikäsitykseni peruskiviä on jo jonkin aikaa ollut Baudelairin hengessä sondeerata, mikä on se todellisuus, jossa elän, jossa elämme - en vain minä omassa ylellisen keskiluokkaisessa nautintokeskeisyydessäni vaan laajemmin, suomalaisena, eurooppalaisena, planeetta Maan asukkaana. Jotenkin tuntuu, että Teknologia-Suomessa arkkitehtuuria ei haluta edes päästää osaksi todellisuutta. Kahdella kielellä vaikeneva Suomi vaikenee myös kun kyse on suomalaisesta arkkitehtuurista. Moderni, edistyshenkinen Suomi katsoo niin kovin mielellään taaksepäin kohti romantisoitua sankarimodernismin historiaa kuin eteenpäin, kohti tekniikan kehitystä, muuttuvaa ilmastoa, murtuvia yhteiskuntarakenteita ja epäselvää tulevaisuuden utua. Baudelaire oli oikeassa jo vuonna 1846 kirjoittaessaan sankaruudesta ja modernista elämästä: "taiteilijat ovat paneutuneet vain lakkaamattomaan menneen kuvaamiseen, mikä on helppoa ja josta laiskakin saa hyvän toimeentulon".